Lukion oppikirjoissa esitetään yleisesti, että sidoksen ioniluonnetta voi arvioida sitoutuneiden atomien elektronegatiivisuuserolla. Jos ero on noin 1,7 tai enemmän, tulkitaan sidos ionisidokseksi. Tällöin ko. yhdistettä voidaan pitää ioniyhdisteenä. Vastaavasti, jos ero on alle 1,7, on kyseessä kovalenttinen sidos, ja yhdiste on molekyyliyhdiste. Ongelma on se, että em. tavalla arvioiden moni ioniyhdiste tulee pääteltyä molekyyliyhdisteeksi. Esimerkiksi lyijy(II)sulfidi on takuulla ioniyhdiste (sillä se epäilemättä koostuu lyijy- ja sulfidi-ioneista), mutta lyijyn ja rikin elektronegatiivisuusero on vain 0,7. Siis PbS olisikin molekyyliyhdiste! Mitä ihmettä?!
Raja ioniyhdisteen ja molekyyliyhdisteen välillä ei ole kovinkaan selkeä. Esimerkiksi Paulingin mukaan yhdisteillä, joiden elektronegatiivisuusero on välillä 0,4-2,0, sidokset ovat yleensä poolisia ja kovalenttisia. Selkeästi ioniyhdisteitä ovat aineet, jotka koostuvat alkuaineista, joiden elektronegatiivisuusero on yli 2,0.